Suomi tunnetaan ansaitusti tuhansien järvien maana: järviä on yhteensä lähes 188 000, mikä on kolmanneksi eniten koko maailmassa. "Satojen jokien maa" ei kuulosta yhtä juhlavalta, mutta joet ovat nekin olennainen osa suomalaisuutta.
Joet muodostavat yhdessä järvien kanssa vesistöjä, jotka toimivat elinympäristöinä, virkistäytymispaikkoina, elinkeinon mahdollistajina, energiantuotannon moottoreina ja paikallisidentiteetin rakentajina. Tämä artikkeli sukeltaa syvemmälle suomalaisiin jokiin.
Jokien synnyt syvät
Vuonna 1745 julkaistu Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (Daniel Juslenius) osaa kertoa, että virtaavia vesiä kutsutaan nimillä "joki, virta, luoma, noro, ojando tai oja". Jos virrat laitetaan suuruusjärjestykseen, noro on pienenä purosena häntäpäässä ja joki virtauksista suurin.
Jokien synty ajoittuu järvien tapaan viimeiselle jääkaudelle. Noin 10 000–13 000 vuotta sitten Pohjolan päällä lepäsi kolme kilometriä paksu jääkerros, joka painoi maankuorta kuopalle. Kun jääpatja suli pois, isoimmat kuopat täyttyivät sulamisvesillä, mistä syntyi järviä.3
Kun maan kamara vapautui jään painosta, se alkoi elää ja kohota. Luonnon lakikirjaa noudattaen neste pyrki korkeammilta alueilta alas – eli meriin – mahdollisimman suoraa reittiä. Kun virtaus jatkui riittävän kauan, kallioperään muodostui joenuomia.
Näin syntyi esimerkiksi Kymijoki noin 7 000 vuotta sitten. Päijänne-järven vedet virtasivat alun perin pohjoiseen, mutta suunta vaihtui etelään maan kohotessa. Kun kohoaminen oli voimakkaimmillaan, vedet mursivat uuden reitin etelään Salpausselkien läpi.
Joet alkavatkin yleensä järvistä, mutta niiden syntyyn vaikuttaa myös veden kiertokulku. Kosteasta maasta, järvistä ja joista höyrystyy vesihöyryä, joka sataa usein viileämmille ylämaille. Ylämailta matka jatkuu alaspäin, mikä kuluttaa maapohjaa.
Suomen joet kasvavat kooltaan sitä mukaan, mitä korkeammalle mennään. Etelärannikon ja Lounais-Suomen joet ovat vielä pieniä. Pohjanmaan rannikoilla ne saavuttavat keskikoon, ja Lappi on suomalaisella mittarilla isojen jokien aluetta.
Suomen pisimmät joet
Jokien tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska joet ja pienemmät virrat voidaan määritellä eri tavoin. Valtioneuvosto kirjoitti vuonna 2019, että Suomessa on noin 750 jokea, joten uskotaan siihen! Kun joet ja purot laitetaan yhteen pötköön, yhteismitta on komeat 72 500 kilometriä1.
Jokikartta on melkoinen tilkkutäkki, sillä Suomessa on paljon järviä. Pisin yksittäinen järvetön jokiosuus on vain 41 kilometriä, Temmesjoessa Pohjois-Pohjanmaalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi pitkiä jokia2:
| Sija | Joki | Pituus Suomen puolella |
|---|---|---|
| 1. | Kemijoki | 550 km |
| 2. | Iijoki | 330 km |
| 3. | Ounasjoki | 298 km |
| 4. | Kitinen | 278 km |
| 5. | Muonionjoki | 230 km |
| 6. | Luiro | 227 km |
| 7. | Kymijoki | 180 km |
| 8. | Tornionjoki | 180 km |
| 9. | Simojoki | 172 km |
| 10. | Ivalojoki | 170 km |
Kemijoki dominoi jokitilastoja samalla tavalla kuin Halti tunturitilastoja: se pitää hallussaan ylivoimaista ykkössijaa pituudessa, ja kärkiviisikossa on useampi sen sivujoki.
1. Kemijoki – 550 km
Kemijoen alkupää on Venäjän ja Suomen Lapissa. Siellä samoillessa voi olla vaikea uskoa, että vaatimattomasta puropahasesta kasvaa Suomen pisin joki. Niin vain puron matka taittuu erämaiden halki kohti ihmisten muokkaamaa alajuoksua, joka laskee Perämereen Kemin kaupungin kohdalla.
2. Iijoki – 330 km
Perämereen laskee myös Suomen toiseksi pisin joki Iijoki, joka halkoo Suomi-neidon keskisektoria Kuusamosta käsin. Joki saa alkunsa Iijärven seudulta ja laskee 330 kilometrin päässä Perämereen Iin kirkonkylällä, joten Ii-etuliite on osuva ja ansaittu.
3. Ounasjoki – 300 km
Vaikka Ounasjoen on tyydyttävä pituustaistossa pronssiin, sen hatussa on monia muita sulkia. Se on kolmella sadalla kilometrillään Kemijoen suurin sivujoki, Suomen pisin yksittäinen sivujoki ja suurin Suomen rajojen sisällä virtaava rakentamaton joki!
Ounasjoki kiemurtelee Enontekiöllä sijaitsevasta Ounasjärvestä alkaen Kittilän kautta Rovaniemelle, jossa se yhtyy Kemijokeen. Nimensä Ounasjoki on saanut saamen kielestä, jossa outa tarkoittaa metsämaata ja erityisesti mäntymetsää.
4. Kitinen – 235 km
Kitinen on sekin Kemijoen sivujoki, joka saa alkunsa Kittilän pohjoisosasta ja laskee Sodankylän ja Pelkosenniemen kautta emojokeensa. Sen varrelle on rakennettu vuosien varrella seitsemän voimalaitosta ja useita tekojärviä, kuten Porttipahta, joka on suosittu virkistyskalastuskohde.
5. Muonionjoki – 230 km
Viidennelle sijalle yltävä Muonionjoki virtaa sekin Lapissa. Kilpisjärven suurtuntureilta alkava matka yhdistyy Tornionjokeen Lappean kylän pohjoispuolella. Sieltä matka jatkuu aina Perämereen saakka Tornion kaupungin kupeessa. Paikallisten keskuudessa "Väylänä" tunnettu joki onkin Suomen ja Ruotsin rajajoki.
Joki voidaan vertailla myös esimerkiksi virtaaman perusteella. Virtaama tarkoittaa maallikkotermein sitä, kuinka paljon joessa virtaa vettä tietyssä ajassa tietyn alueen läpi. Virtaamat vaihtelevat vuodenaikojen ja sääolojen mukaan. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Vuoksen keskivirtaama on noin 580 kuutiometriä sekunnissa (m³/s MQ).
- Kemijoen keskivirtaama on noin 550 m³/s (MQ).
- Tornionjoen keskivirtaama on noin 360 m³/s (MQ).
Mitä tästä voi päätellä? Sen, että Vuoksi on mahtava virta! Sen vuolaus on erottanut aikojen saatossa kansoja, sen mahti on mainittu jo Kalevalassa, ja Etelä-Karjalan maakunta rakentuu pitkälti sen varaan. Vaikka Vuoksesta on Suomen puolella vain 15 kilometriä, se on Saimaan laskujokena yksi Suomen merkittävimmistä joista.
Jokien tarkkaa ikää on vaikea mitata, mutta Joensuun ja Ilomantsin rajamailla virtaava Ala-Koitajoki on monen papereissa Suomen vanhin. Se syntyi yli 10 000 vuotta sitten jääkauden päätteeksi, kun jäätikön reuna suli ja Koitere-järven vedet alkoivat vyöryä kohti nykyistä Pielisjoen laaksoa.
Suomessa saattaa olla myös maailman lyhin joki! 3,5-metrinen Kuokanjoki virtaa Äänekosken kaupungissa Sumiainen-järvestä Ala-Keiteleeseen. 50 vuotta sitten lyhimmän joen titteli oli lähes varma, sillä joen pituus on sittemmin tuplaantunut tien levennyksen ja sillan uusimisen myötä.
Jokien historia ja merkitys
Suomi on maailman vesistöisin maa. Huomio kiinnittyy usein järviin, mutta joetkin ovat muovanneet suomalaisten arkea tuhansien vuosien ajan:
Joet toimivat kulkureitteinä ja tavarankuljetusreitteinä kauan ennen junia ja autoja. Joet muodostivat tärkeitä solmukohtia, joissa kuljetettiin niin tervaa, tukkeja kuin vainajiakin.
Joet ovat selkeitä ja helposti tunnistettavia maamerkkejä. Ne helpottavat suunnistamista ja ympäröivän maiseman hahmottamista varsinkin vierailla alueilla.
Jokien vettä on käytetty pitkään viljelysmaiden kasteluun. Kastelukanavien avulla on pyritty turvaamaan sadot ja vähentämään kuivuuden vaikutuksia.
Virtaavaa vettä on hyödynnetty energianlähteenä pumppujen, rattaiden ja vesimyllyjen avulla. Myöhemmin jokien voimaa on käytetty sähköntuotantoon vesivoimaloissa.
Joet ovat palvelleet pitkään raja-aitoina: noin 23 prosenttia maailman valtiorajoista kulkee jokia pitkin. Tornionjoki ja Muonionjoki muodostavat ison osan Suomen ja Ruotsin rajasta.
Joet ovat kaloineen ja muine vedenelävineen tärkeitä ravinnonlähteitä. Kalastus on ollut erityisen tärkeää alueilla, joiden maaperä on epäsuotuisaa tai kasvukausi liian lyhyt.
Jokien rooli on vuosien varrella muuttunut, mutta monet yllä olevat kohdat pätevät yhä. Ne toimivat tärkeinä ekologisina käytävinä, jotka yhdistävät järviä, kosteikkoja ja rannikkoalueita ja mahdollistavat lajien liikkumisen ja lisääntymisen.
Joet ovat tärkeässä roolissa Suomen energiateollisuudessa. Vaikka vesivoiman osuus ei yllä sähköntuotannossa lähellekään Ruotsin tai Norjan tasoa, se tarjoaa puhdasta ja uusiutuvaa energiaa ja auttaa vakauttamaan sähköntuotantoa.
Joilla on myös sosiaalista ja kulttuurista arvoa. Ne ovat suosittuja virkistyspaikkoja niin kalastajille, melojille kuin retkeilijöille, ja ne houkuttelevat vuosittain sekä kotimaisia että kansainvälisiä matkaajia. Näillä kaikilla on kuitenkin kääntöpuolensa.
Jokien tila ja suojelu
Suomen jokien tilanne aiheuttaa nykyään paljon huolta ja syystä. Jos mennään sata vuotta ajassa taakse päin, joet virtasivat ja kosket kuohuivat pitkälti vapaana. Nykyään lähes kaikki ja varsinkin suurimmat joet on valjastettu pyörittämään voimalaitosten turbiineja.
Vaikka Suomen vesien tila on yleisesti melko hyviä, joet voivat paljon järviä huonommin. Vuonna 2019 tehdyssä arviossa 63 % jokivesistä oli hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa kunnossa. Huonon, välttävän tai tyydyttävän arvosanan sai loput 37 % jokipituudesta.4
Jokien ongelmakirjo on laaja, ja siihen voi tutustua tarkemmin esimerkiksi Vesi.fi-sivustolla. Kiteyttäen ongelmat johtuvat usein vesirakentamisesta, kuten padoista ja vaellusesteistä, jotka estävät vaelluskalojen kulkua. Tämän seurauksena kalakannat ovat uhanalaistuneet tai vaarantuneet.
Monia jokia on myös vuosien varrella perattu: uomia on suoristettu tukkien uiton takia ja rantoja pengerrettyä maankuivatuksen tai tulvasuojelun toivossa. Samalla jokien luonnollinen virtaus on hidastunut ja elinympäristöt ovat yksipuolistuneet.
Kuormituslistalla ovat myös maa- ja metsätalouden sekä kaupunkien hulevedet. Ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutuminen jokiin samentaa vettä, rehevöittää uomia ja heikentää erityisesti herkkien lajien elinmahdollisuuksia.
Viime vuosikymmeninä jokien suojelu ja kunnostus ovat kuitenkin nousseet yhä vahvemmin tapetille. Vaellusesteitä on purettu, kalateitä rakennettu ja uomia ennallistettu. Jokien ekologista tilaa voidaankin parantaa monilla toimilla, mutta työsarkaa riittää.
Lähteet
- Saaristoasiain neuvottelukunta. Suomi: Saarten ja vetten maa.
- Wikipedia. Luettelo Suomen yli sata kilometriä pitkistä joista.
- Yle Triplet. Tarinoita järviltä: Näin syntyivät Suomen järvet.
- Ympäristö.fi. Sisävesien ekologinen tila on enimmäkseen hyvä.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
